Kuka jaksaa?

Monet ihmiset ovat täysin omaa tökeryyttään tiedostamatta kysyneet, ”Miksi?. Miksi te menette naimisiin? Eroatte kuitenkin. Mitä hyötyä on mennä naimisiin? Puolet avioliitoista päättyy eroon.”

IMG_2718

Minä menen naimisiin koska haluan juhlat. Menen naimisiin koska haluan juhlistaa sitä, että olemme päättäneet elämänkumppanini kanssa nyt sitten ihan virallisesti olla yhdessä koko loppuelämämme. Tulevan pelkääminen, ja pessimistinen ajattelutapa on tällaisena aikana typerää. Saatamme häämatkalla joutua terrori-iskun kohteeksi, tai hukkua mökkireissulla selvinpäin rantalätäkköön. Mutta saatamme myös elää 80 vuotiaiksi, dementoitua ja unohtaa toistemme kasvot. Saatamme päättää vuoden päästä, että eiköhän tämä ollut tässä. Saatamme myös elää järki päässä vanhoiksi, yhdessä. Mutta nyt elämme tässä hetkessä. Eikä meillä tule koskaan olemaan muuta kuin tämä hetki. Menneet ovat rakas muisto ja raskas taakka kantaa. Tulevaisuus on oven takana ja voi tuoda tullessaan surua, mutta kantaa povitaskussaan onnenhippuja. On varsin utopistista ajetella, ettei tämä meidän tarinamme loppuelämäämme kestäisi. Sillä tässä on tullut sellaisia ripulipaskaisia rämeitä rämmittyä, että kun ei usko horjunut silloin, se luultavasti saattaa kestää myös huomispäivään. Minä en ole jättänyt toista sairasvuoteelle, eikä minua ole jätetty sen vuoksi, etten ole joinakin päivinä päässyt sängystä ylös.

Mutta kun miettii, miksi mennä naimisiin, kun eihän se mitään muuta, sukunimikään ei vaihdu. En oikeastaan edes tiedä. Juridisista syistä nyt ei ainakaan. Ehkä siksi, että se nyt vain on luontevaa. On ihanaa juhlia. Ehkä jopa vain siksi. On ihanaa juhlia, on ihanaa saada kaikki rakkaat saman katon alle, ja viime vuosien suruja on hyvä karistaa olkapäiltä. On myös mukavaa olla rouva. Olla jonkun vaimo. On tärkeää saavuttaa elämässään jokin sosiaalisesti hyväksyttävä statusasema, eikä vain siksi että pitää, vaan siksi että haluaa.

IMG_2822

Ja vaikka olenkin sosiaalisesti täysi katastrofi, enkä todellakaan ymmärrä sosiaalisen kanssakäymisen ja erilaisten tilanteiden etikettiä, en koskaan mene toiselta kysymään, ”Miks muka meet naimisiin?”.

Eräs vastaankävellyt ihminen sen sijaan kertoi, että häneltä oli naima-aikeistaan kerrottaessa kysytty, ”Tarviitsä sitä?”. Se oli validi kysymys. Ja sitä jokaisen pitäisi aina aik’ajoin kysyä itseltään. Tarvitsetko sinä sitä toista ihmistä?

IMG_2936

Kyllä minä tarvitsen. Enemmän kuin ketään muuta. En tarvitse häntä saadakseni voita leivän päälle. Tarvitsen häntä kun ostan sitä voita, kun voitelen sitä leipää ja kun istun sohvalla sitä syömässä. Tarvitsen hänet vierelleni jakamaan sen hetken, kun otan vahingossa väärää voita, kun tiputan leivän voipuoli alaspäin lattialle, ja kun en jaksa syödä sitä loppuun. Tarvitsen myös häntä silloin kun vessapaperi on vessasta loppu, kun ostin vahingossa laktoosittoman voin sijaan tavallista. Tarvitsen häntä myös halaamaan minua kun vatsaa jomottaa vielä tunnin päästäkin. Elämä on lahja, rakkaus on onni ja Insinöörini on siunaus. (Mutta myös kirous, sillä todennäköisesti tämä laktoosi-intolerantikon mahakipushow on hänen mielestään kamalan hauskaa…)

Onneni on olla. Ja elämä on tässä.

Mainokset

Pakkaa kamas, nyt mennään.

Ja niin koitti lauantaiaamu, kun heräsin valmiina muuttolaatikoiden kantoon. Pieni epäilyksen häivä takaraivossa aloin suihkimaan dödöö kainaloon, ja pakkaamaan reppua Helsingissä yöpymistä varten. Mutta jotenkin Insinööri meni, ja päästi ovesta sisään kaksi täysin psykoottista kaasoa, ja yhden lapsuudenystävän. Käteen nappastiin lista, jossa oli lueteltu viikonloppuna tarvittavat tavarat.

Processed with VSCO with e3 preset

Lähdettiin huurruttelemaan urhealla Volvolla kohti kahvittelupaikkaa, ja siinä meikä istui, katukivetyksellä jumppavaatteet päällä, join kahvia ja pelkäsin aika paljon tulevaa. Olin kuitenkin henkisesti ja aivan rikki, ja pelkäsin edessä olevaa hikijumppaa.

Silmät sidottuina vanhana paikkakuntalaisena tunnistin auton kaartavan liikkeelle lähdettyään rautatieaseman pihaan, ja vaikka olenkin aika haka tunnistamaan ihmisiä ominaishajun perusteella, ei kyytiin hypännyt tyyppi soittanut kelloja. Pienen arvuuttelun jälkeen selvisi, että kyseessä on sama tyyppi, jonka synttäreiltä koko tämä vuosisadan rakkaustarina alkoi. Automatka silmät suljettuna kohti seuraavaa määränpäätä kesti ikuisuuden.

Kun jotenkin taas päädyin ottamaan siteen pois silmiltä ja huomaamaan että liikuntahallin pihassahan sitä ollaan, olivat päiväni luetut. Mutta apua, mentiin pelaamaan kuplajalista ! Happi meinasi pallon sisällä loppua, mutta MMmbop soi ja meikämarakatti tuuppas kaikki kumoon ja teki kaksi pistettä. Suosittelen. Oltiin koko kööri kolmen neljän minuutin erän jälkeen aivan hapoilla, eikä suihkun jälkeenkään soijaaminen loppunut. Istuttiin pukkarissa jokalikka toistaan punaisempina. Puettiin päälle myös tiimipaidat, valkoiset t-paidat, eli juuri se mitä toivoinkin, ei mitään kamalaa ballerinamekkoa tai muita härpäkkeitä. (Se saattaa muille sopia, mutta omalla kohdallani koen sen ”ei itselle sopivaksi”.)

Processed with VSCO with e3 preset

Ja taas vaihteeksi side silmille matkan jatkuessa. Nää mun tyyppini olivat pistäneet parastaan ja järkänneet mulle kasvohoidon ja meikkauksen. Aivan käsittämätöntä. Pelkästään jo lämpimällä pyyhkeellä naaman pyyhkiminen oli parasta ikinä. Kosmetologina toimi yhden kaason serkku, joka tiesi kyllä mitä teki. Oli kuitenkin hieman kiusallista vastailla koskaan mihinkään ihonhoitoon satsaamattomana, että mites puhdistat sun ihoa? – Rasvaan, jos muistan. Öö. Meikkaus oli kanssa ihan parasta, ja yllättävän vähän säpsähtelin, vaikka aika herkkä naamankoskettelulle oonkin. Kaikella rakkaudella kaikkia kohtaa, että vaikka lopputulos oli upea ja aivan sairaan hieno, oli kyllä loppupäivän niin omassa kropassaan viihtymätön olo, että oksat pois.  Tähän vaikuttaa aika paljon se, että en muutenkaan harrasta mitään vahvaa meikkiä koska pyrin välttämään kaikenlaista huomiota. Että ihan oman pään sisällä seilattiin näiden ongelmien kanssa.

Sitten lähdettiin piknikille Hatanpään Arboretumiin, siellä ajattelin vaan että olispa mun elämä aina tällaista. Mun suosikkityyppien kanssa hengailua. Ja mokkapaloja.

Processed with VSCO with c2 preset

Vaihteeksi sitten taas autoon, Ideaparkin kohdalla havahduin puhelimen näpräämisestä siihen, että hittoonko ollaan menossa. Toivoin hesaa, mutta pelkäsin jokaista lähestyvää Hämeenlinna, Riihimäki, Hyvinkää-kylttiä, että kohta me käännytään. Onneksi volvo pysähtyi Karhupuistoon, jossa oli vastassa Insinöörin sisko ja tämän ystävä, jonka on myös sulhasen kummipojan äiti. Siinä me sitten hetken aikaa istuskeltiin ja vaihdeltiin kuulumisia ja yhtäkkiä oltiin juoksemassa raivopäänä ratikkaan, joka kiikutti koko poppoon rautatientorille. Meikämandoliinihan oli koko matkan ollut täysin viilipyttynä ja ei oikeastaan yhtään kiinostanut minne mennään. Luotin järjestävään puoleen niin vahvasti, että tiesin että ihan mitä vaan voi tapahtua, mutta ihan parasta siitä tulee. Ja niin tulikin.

Processed with VSCO with e3 preset

Pamahdettiin Taste of Helsinki-tapahtuman porteille ja meikäläinen kiikutettiin Ägräs Distilleryn tastingiin. Sain seuraksi tulevan kälyn ystävineen ja maisteltiin siinä artesaaniginiä, -akvaviittiä, new spiritiä ja lopuksi vielä aivan käsittämättömän hyvänmakuinen drinkki, josta en nyt tietenkään muista muuta kuin sen että villiyrttisiirappia siinä oli. Ihan käsittämättömän mahtava kokemus. Mulla ei viinitieto iske päähän kiinni ollenkaan, mutta väkevien kanssa kiinnostaa tosi paljon nimenomaan se tuotekehitysprosessi.  Meitä oli tastingissa yhteensä neljä ihmistä, joten omat kysymykset sai esittää heti, eikä tastingi kestänyt yliaikaa. Kaikille suosittelen, ko. lafka sijaitsee fiskarssissa ja varsinkin akvaviitti oli kyllä ihan käsittämättömän hyvää.

Jäätiin pyörimään festareille vielä pidemmäksi aikaa, tapahtumassa saa siis lipun ostaessaan pussillisen markkoja. 1 markka on 1 euro. Ja kyseisillä kolikoilla maksetaan kaikki. Tapahtumassa oli mukana varsin laaja kattaus Helsingin ravintoloita, kuten Savoy, Ludu ja Grön, noin esimerkkinä. Sekä eri viinitalojen pisteitä, joista pystyy nappaamaan mukaansa lasillisen tai pullollisen varsin sopuisaan hintaan.  Festivaalioppaasta löytyy menut, ja parasta oli se, ettei kaikkien tarvinnut lähteä samalle pisteelle sen perusteella, mitä itse halusin, vaan hajaannuttiin, ja jokainen haki niitä annoksia ja juomia mitä halusi. Suurella lämmöllä muistelen rukiista tofuannosta. Menee ehdottomasta elämäni top 5-ruokiin. Maistelin myös erittäin miellyttävää, joskin varsin neutraalia roséskumppaa. Ja voin sanoa, että oli kyllä elämäni paras festarikokemus.

Processed with VSCO with c1 preset

Jostain syystä, nämä luulivat että karaoken laulaminen Populuksessa olisi hyvä idea, ja täpötäydessä baarissa käytyämme päätin sen sijaan läväyttää Finlandia hymnin keskellä Aleksis Kiven katua puolenyön aikaan. Lopulta päädyttiin sitten Kaikuun, jossa alkoi huonostinukkuneen morsmaikun ja kaason silmä luppaamaan siihen malliin, että karhupuiston peti kutsui.

Seuraavana päivänä vietettiin pitkää aamua, ja iltapäivästä katettiin brunssi. Käytiin Jumbossa pyörimässä ja jatkettiin matkaa kotiin. Käytiin vielä moikkaamassa leikkauksesta toipuvaa ystävää sairaalassa, ja hyväkuntoisen kaverin kohtaaminen huojeennutti mieltä siinä määrin että uskalsin laskea levolle mieleni.

Processed with VSCO with c2 preset

Ihana viikonloppu. Vaikka kaikki eivät päässeetkään paikalle, sai kahden ulkomailla asuvan ystävän videotervehdys aikaan sellaisen itkuvirran, että nytkin silmät kostuu. Vaikka en ihmisenä ja ystävänä mikään helppo tapaus olekaan, niin aika helvetin kiitollinen olen siitä, että nämä tyypit ovat vierelläni pysyneet. Ja tottakai suurin kiitos kuuluu kaasoille, jotka ovat niin pitkään rinnallani roikkuneet, että tietävät mikä on mun juttu ja mikä ei, ja varsinkin siitä, että jaksoivat omista ongelmistaan piittaamatta pistää koko shown aluille ja pystyyn. Nyt voi kahta kauheammin alkaa stressaamaan siitä itse pääpäivästä. Onnellisempana kuin aikoihin.

Kippis !

Eli mikä meidän alkoholipolitiikka juhlissa on?

Kuvahaun tulos haulle champagne

No, kunhan eivät kuivin suin ole, oli alkukaneettk. Otin tästä kunnon itkupotkukilariraivaristressit. En päässyt mihinkään järkevään lopputulemaan sen suhteen, millä kannattaa mennä ja miten kannattaa mennä. Se sentäs oli päivänselvää että milloin mennään ja kenen kanssa. Mulle oli myös  itsestäänselvää, että mennään kaasojen kanssa arkena, koska ei toivoakaan että täällä joku allekirjoittanut saisi kesällä viikonloppua vapaaksi. 

On myös astetta mukavampaa mennä maanantaina ennen pahinta lomapiikkiä, ja varsinkaan niitä känniördääjiä. Insinööriä en edes halunnut koko reissulle sompailemaan. Erittäin lyhyellä pinnalla varustettua nälkäkiukkumonsteria ei kaivata, kun jo nyt on tiedossa, että jonkin sortin vastoinkäymisiä on tiedossa… Vaikka luultavimmin siinä tilanteessa kaivattaisiin myös hänen maltillista toimintaansa pyörremyrskyn silmässä.

Meikämariachin nelosen matematiikalla, on ihan ymmärrettävää että juomien menekin laskeminen on haastavaa. Pitää kuitenkin muistaa, että takaraivossa piileksii myös kokin koulutus, joten ihan täysin sokea ei numeroille saa olla.

Laskin, että yhdestä kappaleesta 0,75l kuohuviinipulloja, tulee 7 lasillista. joten 72:ta alkoholia nauttivaa kohden tarvitsisimme siis hieman yli 10 pulloa. Kohotin määrän 13:sta, koska juomaa läikkyy kuitenkin. Ja joku saattaa juoda myös toisen lasillisen. (Täällä bingo.)Kuvahaun tulos haulle wine bottles

Meillä vieraat saavat kaataa viininsä itse, joten laskimme, että yhdestä viinipullosta tulee näinollen 5 lasillista. Ja vieraat joisivat noin kaksi lasillista ruokailun aikana. Varsinkin kun meillä ei ole kylmää ja lämmintä erikseen. Eli 72x 2 = 144/5 = 28,8~30. Eli tästäkin pyöristeltiin hieman, eli päädyttiin lukemaan 34 ploa. ja laskettiin että kesäkuumalla (kop kop) hieman yli puolet vieraista joisi valkkaria ja loput punkkua. eli 20 pulloa valkoista ja 14 pulloa punkeroa.

Entäs sitten kaffen kera? Omaehtoinen kaato tässäkin, jolloin jälleen kerran saattaa eräillä käsi hieman lipsahtaa, pelattiin tässäkin varman päälle. ja perinteisen 4cl sijasta laskettiin 5cl. Ja puolelle vieraista likööri ja lopulle puolelle puoliksi jallua ja puoliksi viskiä. 36x 5cl = 1,8 litraa. eli 2 litraa likööriä ja 1 litra jallua ja 1 litra viskiä.

Ja sitten kun siellä on morsian tässä vaiheessa parin skumpan, viinin ja jallun jälkeen aivan nakit ja muusi, on aika siirtyä virkistävän häävalssin kautta läträämään bisseä. Kuvahaun tulos haulle wine glasses

Ja tämähän oli sitten lopulta helppoa kuin heinänteko. Jokaiselle asiakaalle on tarjolla 5,5 tölkillistä mietoa. Ja laskimme, että 62 näistä 72:sta alkoholivieraasta (hyvä termi.) jää vielä häävalssin jälkeenkin kanssamme bailaamaan. Joten 62 x 5,5 = 341 tölkkiä. /24(=lava) = 14,2 lavaa.

Ja koska on helpompi juoda pitkin syksyä rääppiäiskaljaa, kuin juosta illalla lähimpään kauppaan, tässäkin, ylös vaan. Oluen menekki on helposti puolet, varsinkin kun itse juon bisseä enemmän, ja muutama muukin neiti-ihminen, vastoin yleisiä stereotypioita, nauttii mieluummin olutta. eli kaljaa pitäisi näin ollen olla 7 lavallista.. noh. 1 enemmän? 8 on hyvä. ja siitä puolet siideriä, ja puolet lonkeroa, ehkä 1 extra? Joo.

Tämän lisäksi otetaan jonkin sortin rommisitruunabooli. Alkoholittomat juomat ostetaan suomesta, tehdään myös siis alkoholiton booli. Ettei kenenkään tarvitse hanavettä juoda.

Suurin stressi on nyt selätetty, seuraavaksi jännitetään, mitentoisen kaasoni farmarivolvo kestää tämän kaiken, sillä viimeksi kun kyseisen rottelon kyydistä istuin, irtosi takarenkaasta pultit. Ihan pikkuinen paniikki iski kun mietittiin, että entäs jos olisi hajonnut reissulla?blogi_juomat

Noh, kun olin saanut nuo kaikki laskelmat tehtyä, tein eka checkauksen, että mikä laivan pre-orderilla kyseinen satsi olisi edullisin, sitten katsoin, millä yhtiöllä olisi halvin matkustaa. Ja lopputulema oli lähteä koko päiväksi eckerö linella tallinnaan ja ottaa auto maihin ja pyöriä pitkin kaupunkia ja tehdä ostokset maissa.

Kunhan häät on tanssittu, häämatka pussailtu ja suomen kamaralle laskeuduttu, mennäänkin sitten flowhun, jossa saatetaan etkoilla tirvasta parit jämäviinit?

Ps: Kuvat googlesta! 

Ja äkkiä onkin toukokuu.

SSSF0687.jpgSiis herranjumala mihin tämä aika menee?? Kaksi päivää sitten vielä mietin, että pistänkö välihousut farkkujen alle, kun lähdettiin pääsiäiseksi mökille, ja sitten jostain kulman takaa putkahti vappu, ja nyt iltalehden sivuilla mietitään koulunsa päättävien asuvalintoja.

Tässä kuukauden sisään luonto on herännyt, työpaikan pihanurmelle on ilmestynyt voikukkapelto, olen läpikäynyt hetkellisen aknevaiheen ja saanut ison läjän finniarpia kasvoihini. Olen käynyt Berliinissä tassuttelemassa, mökillä heittämässä talviturkin ja varaillut itselleni ja kaasoilleni viinanhakureissun.  Olen itkenyt stressin takia enemmän kuin pitkään aikaan, mutta havainnut, että kyynelvirtojen takana odottaa luultavasti yhä suurempi stressinaiheuttaja, joten eipä siinä pillittämiset auta, kun edessä on se kaikista suurin paha, plaseeraus.

IMG_0530.JPG

Mikä muu stressaa? (eli hoitamattomat hommat):

Insinöörin liivi ja paita ja kengät. Istumajärjestys. Kattaus. Hääauto. Potrettien ottopaikka. Check cateringin kanssa. Check papin kanssa. Häävalssi. Hääpaikan mitat. Hääpaikan äänentoistolaitteet. Bolero. Soittolistat. Päivän kulku. Juhlan kulku. Juomien määrä. Alusvaatteet. Pöytiin tulevien ohjelmahärpäkkeiden suunnittelu. Ohjelmaa juhlaan. Puheet. Oma puhe. Salilla käynti. Läskimakkarat. Aika. Ja sen puute. Kengät. Koristelu. Juomien kylmennys. Iltapalan kattaminen. Omat polttarit. Miehen polttarit. Entä jos kukaan ei tule. Entä jos tulee joku kutsumaton. Entä jos kellään ei ole kivaa. Vieraslahja. Kukat. Bestmanit. Kaasot. Insinööri. Mielenterveys.

Että pienestä sitä pieni ihminen stressaantuu. Ainoa asia mistä en stressaa, on meidän valokuvaaja. Mulla on niin käsittämättömän kova luotto Hannaan, että ei mitään rajaa. Vaikka muikki istuisi yhdessä kohtaa koko juhlan ajan, niin tulee varmasti kauniita kuvia.

Oli ehkä helpompi saada ne tähän kirjoitettua, niin voi sitten ruksia yli kun on jonkun asian saanut checkattua kuosiin ! Ei tämä kyllä paljoa tähän stressiin määrään auttanut, mutta ehkä ihan vähän huojeennutti.

IMG_1025.JPG

Tulin siis tänne ilmoittamaan, että hengissä ollaan nipinnapin ja ihan tosipaljon kaiken stressin ohella myös jännittää. Käytiin myös eilen, sunnuntaina, meidän 1 v-kihloissa dinnerillä mäkkärissä. Vuosi kerkesin vierähtää, viime vuonna, 28.5., käytiin Kalevan Mäkkärissä miettimässä, että tätäkö me nyt oikeasti sitten halutaan, soitettiin anopit ja apet läpi ja Insinööri heitti minut töihin. Tänä vuonna hän minut samasta työpaikasta haki ja vaihtelun vuoksi mentiin Lietsun Mäkkäriin. Anteeks vaan mutta tämä näitten Sundae Deluxe on paras asia mitä voi kesää kohden syödä !

Salipirkko osa 666

Mitä minulle ovat opettaneet FitVerstaan viikot 5/12?


Ihminen voi hikoilla yhteen putkeen yli tunnin. Soijaan voimaharjoitellessa jonkin verran, ilmastoinnista riippuen. Mutta sykkeen noustessa ei loppua näy. Hyppäsin juoksumatolta pois 13:05, ja klo 14:10 kun istuin kahvilan penkkiin, tunsin soijan edelleen valuvan pitkin selkää. Naama punainesena, kuin PerusPertti Pattayalla. Olen uutena puolena itsessäni löytänyt sen, että syke tuntuu pahimpina hetkinä leukaperissä asti. Mutta vaikka lähipiirini on kovasti juoksua vihaavaa sakkia, olen alkanut odottamaan siinä salissa eniten sitä matolle pääsyä. Joku äärettömän hyvä biisi, ja johan askel kulkee. Tällä hetkellä kovassa soitossa on Spotifyn Carefree Black Girls. Älyttömän kova.


Mutta mitä fyysisiä muutoksia olemme huomanneet? Ekaa kertaa se iski kunnolla eilen. Istuimme Insinöörin synttäridinnerillä, ja jossain vaiheessa rapsuttelin omaa mahaani, ja silloin siihen havahduin. Yksi makkara on kadonnut! Siis jossain näiden viikkojen saatossa olen kadottanut sen Tampere-renkaan. Vaikka en ole pystynyt pitämään yllä minkäänlaista ruokavaliota, niin jonnekin ne juoksumattoaskeleet ovat vieneet! Vein rakkaan häämekkoni kaasolle säilytykseen, etten pukisi sitä alati päälleni ja pettyisi kun tuloksia ei näy. Ehkä seuraavalla sovituskerralla koen positiivisen yllätyksen? Pisteen annan myös ryhdin parantumisesta. Ei tarvitse istuessa enää läheskään niin usein huomata lysähtäneensä kasaan.


Tässä meizi, kun luin päivän syklin ohjeet, ja törmäsin yhden jalan jalkaprässiin. Sanomattakin selvää, nyt on jalat kipeät.

Mutta mites se ruokailu? Ei siitä suoraansanottuna ole tullut yhtään mitään.  En kerkeä, enkä jaksa. Kun yritin, ahdistuin niin kovin että en pystynyt nukkumaan. Vaikka työnkin puolesta pitäisi olla kaikki välineet annetuilla raaka-aineilla ja ainemäärillä säveltämiseen, niin ei vaan tule. Minulle hyvä treenin jälkeinen ruoka on kaksi palaa ruisleipää ja purkki raejuustoa, enkä halua olla se tyyppi porukasta, joka pitsa ja viini-illassa alkaa soveltaa. Tai joka sanoo synttärikakulle ei, tai joka ei saa sitä pomon ostamaa kindermunaa. Haluan olla se tyyppi joka voittaa edes jonkun kädenväännössä, se tyyppi jonka hauis pullistuu kun vetää kesällä jäätelöä laukontorin reunalla, se tyyppi, jonka pohkeita takana olevat rappusissa ihailee. Ja se tyyppi, jolla on hyvö olla omassa ruumiissa.

Ja kokoajan me ollaan sinne menossa. Mulla on oikeastaan nyt aika voittajafiilis. Olen päässyt sieltä sohvanpohjalta, sinne missä hiki virtaa. Eihän tässä voi kuin hymyillä! 💕 (Mutta tosiaan, kaikki lihakset on kipeenä kokoajan. K o k o a j a n ! )

Ekaa kertaa pappia kyydissä.

… eli kun kaksi keltanokkaa kukkakaupassa kävi.


Kun minulta kysytään, mikä on lempikukkani, vastaan että pioni. Tänään selvisi, että olen ollut väärässä kaikki nämä vuodet. Kyseinen kukka, jonka kauneus silmiäni hivelee, onkin nimeltään jaloleinikki. Luulin myös, että kukkakauppojen rehuvarasto on ehtymätön ja ympärivuotinen. Ei ole. Jokaisella kukalla on omat sesonkinsa, ja 80% niistä leikkokukista, joita elämäni tärkeimpään kimppuun olisin halunnut, on alkukesän kukkia. Tietenkin.

Hypättiin tänään toisen kaasoni kanssa volvoon ja surruutettiin skutsiin, joka myös Tampereen lamminpäänä tunnetaan. Olin haistellut facebookissa, mikä Tampereen kukkakaupoista olisi paras ottamaan kontolleen meidän juhlat, keneen olin valmis tukeutumaan kun ylitin ymmärryksen rajan. Suurin ylistyksin paikaksi valikoitui Lamminpään Kukka. Meilasin kauppaan, ja sain miltei välittömästä vastauksen, että tuuppa käymään. Minulle vinkattiin, että kannattaa ottaa pari inspiraatiokuvaa, jotta voin antaa osviittaa siitä, mitä haluan. Onneksi on edelleen se Pinterest. Vaikka olin aika paljon pinnaillutkin erilaisia kukka-asetelmia ja kaikenmaailman kimppuja, tuli luu kurkkuun siinä vaiheessa, kun piti oikeasti alkaa päätöksen tekoon. Lopulta päädyin pinnaamaan värimaailmaltaan ja tyyliltään sopivia kuvia.


Palvelu oli parasta mitä voi toivoa. Ihana myyjätär (floristi? floristitar?), jonka nimeä en nyt tietenkään muista, osasi täsmälleen kertoa, millaisia kukkia kannattaisi ottaa niiden tilalle, joiden kausi on jo ohi. Halusin kovasti pioneja hääkimppuuni, mutta päädyttiin lopulta valkoisiin krysanteemeihin. Seisoin vankasti sen takana, että haluan nimenomaan kolme isoa valkoista kukkaa, jonka sivulle hieman vihreää ja ehkä muutaman pienemmän kukan. Krysanteemit ja eukalyptuksen lehdet ovat siis kimppuni pääelementit. Pöytiin isketään jokaiseen maalattu siideripullo ja yksi neilikka, simppeliä (ja halvempaa…). Lisäksi otettiin noutopöytään kaksi kimppua, joihin tulee morsiusharsoa, ja jotain violettia kukkaa jonka nimeä en nyt muista, kun jäin nieleskelemään itkua kun en saanutkaan haluaani ruiskukkaa.

Ja plussana, morsiusharsoseppele. Näytin varmaan jollekin lievästi tärähtäneelle, kun en hermostuksissani muistanut sanaa, ja pyörittelin käsiäni pään ympäri kuin mikäkin raivopäinen alias-pelaaja. Myös siinä vaiheessa, kun kysyttiin: minkäkokoinen kallo kaulani jatkeena on, ainoa keksimäni vastaus oli: yo-lakki on kokoa 58 ja se on liian iso. Hyvin tehty Katja, fiksun ja vakavasti otettavan naisen vastaus.

Päät täynnä kukkajuttuja, ja sydän kevein mielin lähdettiinkin sitten kahville. On huojentavaa olla asiakkaana liikkeessä, jolla on vahva näkemys, joka enemmänkin täyttää ne omat tyhjät kohdat, kuin jyrää alleen hennotkin ajatukset. Suurella peukulla suosittelen lafkaa kaikille.

Tälle näyttää, kun ei yhtään keskity kun kuvaa…

Möta mig. Meet me. Triff mich.

IMG_7558.JPG

Tajusin etten ole missään vaiheessa esitellyt itseäni teille. En ole kertonut kuka oon ja mistä tuun. Olen yrittänyt useasti kirjoittaa aiheesta mutta usein tuloksena on ollut liian syvältä tonkiva analyysi, johon ei halua päästää ketään, ja jonka turhan proosamainen lähestymistapa tuskin ketään jaksaa kiinnostaa niin pitkään, että olisi valmis lukemaan useita kappaleita pitkää tekstiä. Kun kyseessä on sinä itse, on kieltämättä astetta hankalempaa asettaa raja kiinnostavan, ja turhan faktan välille. Mutta, kokeillaan.

Nimeni on Katja. Olen 27, 5 vuotias kokin ammatin lukenut, ja sitä harjoittava ihminen. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Kuopiossa, ja vieläkin, yli 8 poissaolovuoden jälkeen se on hallitseva osa identiteettiäni. Tampereelle en ole juurtunut koskaan, ja Helsinkiin kaipaan päivittäin.IMG_7325.JPG

Pidän valokuvaamisesta ja valokuvauksesta. Tykkään lukea ja neuloa, mutta niille löydän harvoin aikaa. Pidän sarkastisesta huumorista, mutta olen viimeaikoina paljon tarttunut sukupuoliprofilointiin niin, että useat tv-sarjat joita olen seurannut, ovat jääneet sen takia taka-alalle. Lempivärini on musta, valkoinen ja sellainen helmiäisen ja sateenkaaren sekoitus, oikea määrite saattaa olla hologrammi. Lempiruokani on kalakeitto, lempiviinini on Espiga. Maailman kaunein runo on mielestäni Eino Leinon Höyhensaaret, suosikkiartistejani ovat Hector ja Bob Dylan, ja lempibiisejäni Yhtenä iltana ja One more cup of coffee.

Lempisarjani maailmassa on Frendit. Lempikirjani on Harry Potter ja Azkabanin vanki. Olen Pottergirl89. Maailmassa ei ole mitään yhtä best of the bestiä kuin Harry Potter. 

Haluaisin rokata mustaa pitkää polkkaa. Sen sijaan tukkani on tällä hetkellä suohirviön värinen. Se on ollut kaikkea tummanruskeasta vaaleanpunaiseen, siniseen, mintunvihreään, valkoiseen ja vaaleaan. Vaalea on se oma juttu, ja siihen lähdetään taas parin viikon päästä kampaajan kautta… IMG_4700.JPG

Suosikkiravintolani on Weeruska. Lempibaarini on Tampereen Ruma (rip.) ja paras jorausbiisi on Hansonin MMMBop. Jos saisin valita, pukeutuisin aina mustaan poolokaulusmekkoon, pitäisin Uhana Designin Amerikanpastilli pisarakorviksia ja joisin kahvini niin mustana että lusikka jää pystyyn. Poliittisesti edustan jotain vihreän ja vasemmiston väliltä. Ai, mun suosikkijäätelö on polkka.

Huonoja puoliani ovat laiskuus, päättämättömyys, viitseliättömyys perehtyä, nopea turhautuminen, itsekkyys ja välillä olen käsittämättömän kateellinen. Mutta olen myös empaattinen, rakastava, pystyn pysähtymään hetkeen ja kokemaan onnea muiden puolesta.

Mutta minä oon siis ihan tavallinen ihminen. Päätökset on 75% huonoja 25% hyviä. Mulla on atooppinen iho ja ahdistuneisuushäiriö. Ja pieni hajuherkkyys. Oon erittäin hyvä jättämään tavaroita kavereiden luokse. Ja nyt lähden töihin. Moikka.